Nyky-Suomi on mielestäni ennakkoluulojen piinaama, mutta onneksi myös monin osin suvaitsevainen. Ennakkoluulo tarkoittaa kirjaimellisesti ennakkoon, ennen kohteeseen tutustumista, muodostettua uskomusta (MOTY 2016). Ennakkoluuloja luovat lehtien valitettavan yksipuoliset lööpit, sosiaalisen median päivitykset ja keskustelut, sekä valemediat. Valemedioiden olemassaoloon on havahduttu tämän kevään aikana - itsekään en ollut aiemmin tullut kunnolla ajatelleeksi, että kaikki sivustot, mitkä näyttävät uutissivustoilta, eivät välttämättä ole oikeita uutissivustoja, vaan joidenkin tarkoitus on vain muokata ihmisten ajatusmaailmaa esimerkiksi jostakin tietystä väestöryhmästä. Muun muassa maakuntalehti Karjalainen päätöimittajansa johdolla ottivat kantaa Luotettavan median puolesta 1. maaliskuuta 2016. Puheeksi haluttiin ottaa toimittajien ja poliitikkojen painostaminen sekä vihapuhe, josta on ikävä kyllä tullut arkipäivää sosiaalisessa mediassa (Karjalainen 2016).
Onneksi tätä päivää voi sanoa myös suvaitsevaiseksi. Unescon määritelmän mukaan suvaitsevaisuus tarkoittaa kulttuurien, ilmaisutapojen, inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista (MOTY 2016). Mieleeni tulee sanonta "antaa kaikkien kukkien kukkia". Olen huomannut, että monet ihmiset haluavat profiloitua suvaitseviksi mm. osallistumalla monikulttuurisuutta puolustaviin tapahtumiin. Joensuussa esimerkiksi kahvila Laiturissa on järjestetty etnisen ruoan päiviä ja etnisiä musiikkiesityksiä. Pikkuhiljaa myös kehitysvammaisten ja vähäosaisten asiaa tuodaan enemmän esille - esimerkiksi pakolaistilanteen kohdalla olen kuullut kritiikkiä siitä, että pakolaisia autetaan ennemmin kuin suomalaisia kehitysvammaisia tai köyhiä. Olisi tietenkin ihanteellista, jos kaikkia voitaisiin auttaa. Aina se ei ole mahdollista ja silloin on tärkeää säilyttää usko hyvän tekemiseen ja auttaa edes niitä, jotka kaikkein akuuteimmin tarvitsevat apua.
Mielestäni vanhempien pitäisi opettaa lapsistaan suvaitsevaisia tai edes neutraaleita, olivatpa vanhempien omat näkemykset mitä hyvänsä. Jos lapselle opettaa kovin mustavalkoisia käsityksiä ihmisistä ja uskonnoista, siitä seuraava paha voi seurata lasta hyvin pitkälle elämässä - pahinta on se, että lapsi ei välttämättä itse pysty ollenkaan suodattamaan vanhemmalta tulevaa "propagandaa". Olen kuullut ostoskeskuksessa muutaman vuoden ikäisen lapsen sanovan "neekeri" tummaihoisen ihmisen nähdessään. On hurja vääryys vanhemmalta opettaa sellaista lapselleen, koska lapsi ei välttämättä edes tiedä, kuinka loukkaava sana on. Helsingin Sanomat uutisoi 5.4.2016, että kiihottaminen kansaryhmää vastaan on yleistynyt vuonna 2015. Samassa jutussa viitattiin "apinavideoon", jossa isä opettaa leikki-ikäistä lastaan lyömään pehmoleluapinaa sanoen lelua pakolaiseksi. Lapsi on otettu vanhemmiltaan huostaan, mikä on mielestäni aiheellista herättelemään kyseiset vanhemmat ja ihmiset ylipäätään ajattelemaan, miten on soveliasta tuoda oma mielipide esille.
Niin aikuisten kuin lasten tulisi oppia kunnioittamaan ja suhtautumaan mielenkiinnolla erilaisuuteen ja etnisiin ryhmiin. Emme voi ajatella, että vain me olemme normaaleja, vaan monen etnisen ryhmän silmissä me suomalaisetkin olemme hyvin erilaisia ja tapammekin ovat erikoisia. Minulla on tapana käydä lasteni kanssa Mukulakadulla, joka on lasten satukaupunki, eräänlainen leikkipaikka Joensuussa. Mukulakadulla on töissä ihmisiä monista eri etnisistä ryhmistä ja vuonna 2013 siellä oli erityisen paljon musliminaisia, ja somalit lienevät yksi isoimmista etnisistä ryhmistä Joensuussa. Omalla asuinalueellamme ei tosin asu juurikaan ulkomaalaisia, joten olin tyytyväinen, että Mukulakadulla lapsilla oli mahdollisuus tavata erilaisia ihmisiä. Minusta oli hienoa, kun eräs lapsi kerran ihmetteli ääneen "miksi tuolla naisella on huivi?". Hänen äitinsä komensi lapsensa olemaan hiljaa asiasta. Huivia pitävä nainen kuitenkin sanoi "anna lapsen kysyä". Sitten nainen tuli tytön viereen ja kertoi, että hänen kotimaassaan huivin käyttö on osa kulttuuria, myös uskontoa. Jos lapsi ei ole koskaan ennen nähnyt tummaihoista ihmistä tai kehitysvammaista, ei ole mikään häpeä ihmetellä. Se, mitä ihmettelyn jälkeen lapselle vastataan, on merkityksellistä. Kerran kerroin palautteena ulkomaalaisia työntekijöitä ohjaavalle naiselle, että on hyvä, että lapseti saavat Mukulakadulla tavata eri maista tulevia ihmisiä. Olin pöyristynyt, kun nainen sanoi minun olevan ainoa, joka on tuota mieltä. Hän kertoi, että vanhemmat ovat antaneet työntekijöistä vain negatiivista palautetta, koska lapset kuulemma pelkäävät heitä. Minä väitän, että pahimpia pelkääjiä ovat itse vanhemmat. Toivottavasti asenteet olisivat sen jälkeen muuttuneet!
Kulttuurien välinen vuorovaikutus näkyy monissa arkipäivän asioissa, tosin monet toisista kulttuureista omaksutut asiat ovat jo niin arkipäiväisiä, ettemme tuota monikulttuurisuusaspektia tule ajatelleeksikaan. Monikulttuurisuuskriitikkoja tekisi mieli joskus näpäyttää esimerkiksi pitsan syömisestä, Jukka Pojan musiikin kuuntelusta tai kahvin juonnista. Pitsa on alunperin italialainen ruoka, Jukka Poika on ottanut vahvasti vaikutteita Jamaikalla syntyneestä, rastafari-uskontoon liittyvästä reggae-musiikista ja kahvia saamme juoda, kappas vain, arabien ansiosta. On toki hienoa vaalia omaan kulttuuriimme kuuluvia asioita ja pitää kulttuuripiirteitä yllä - esimerkiksi karjalanpiirakoiden valmistustaitoa ja -tietoa sekä suomen ja karjalan kieltä. Minun mielestäni on kuitenkin selvää, että elämä olisi huomattavasti alkeellisempaa ja vaikeampaa ilman kulttuurien välistä vuorovaikutusta. Ruokakulttuuri ja -trendit ovat yksi eri kulttuurien vahvasti muovaamista asioista. Lehdet pursuavat reseptejä, joissa "yhdistellään aasialaisia ja kotimaisia makuja". Joskus Helsingin Sanomien Torstai-liitteessä olevia reseptejä lukiessa ihmettelenkin, mistä niin kummallisen kuuloisia raaka-aineita edes saa - ainakaan täältä Joensuusta. Aiheesta oli samassa lehdessä myös hauska mielipidekirjoitus, jossa vihjataan, että reseptien kehittelyssä ja erikoisuudessa on menty ehkä jo liiian pitkälle, kun kirjoittaja itse vannoo suomalaisten perinteisten makujen kuten perunan ja porkkanan nimeen.
Kulttuurien välinen vuorovaikutus on yhteydessä myös globalisaatioon ja lokalisaatioon eli yhteiskuntien irtoamiseen paikasta (MOTY 2016), mikä mahdollistaa omien kulttuuripiirteiden leviämisen vaikka toiselle puolelle maapalloa. Globalisointi tarkoittaa kansainvälistämistä, mitä edesauttavat mm. kansainväliset yritykset ja internet. Etenkin internetin ansiosta voidaan jopa sanoa, että "kaikki on kaikkien saatavilla". Lokalisointi puolestaan tarkoittaa jostakin muualta peräisin olevan asian kotoistamista uuteen ympäristöön (Wikipedia). Toisaalta globalisaatiolla on myös kyseenalaiset puolensa, koska se saattaa edesauttaa pienten kulttuurien häviämistä. Esimerkiksi vaateteollisuus globalisoituu ja samat vaateliikkeet tulevat vastaan maassa kuin maassa, jolloin eri kulttuureille tyypilliset tavat pukeutua joutuvat väistymään. Englanti taas on jyräämässä muita kieliä alleen. Koska englannin opiskelu on niin tärkeää, ei oman maan vähemmistökieliä välttämättä koeta enää opiskelun arvoisina. Euroopan Komissio on kuitenkin arvioinut, että viimeisen 50 vuoden aikainen elintason nousu 15 vanhassa EU-maassa on globalisaation ansiota. Tosin globalisaation aiheuttama tuotannon kilpailu ja työvoiman siirto niinsanottuihin halpamaihin on aiheuttanut EU-maissa työttömyyttä sekä työolojen ja palkkojen heikkenemistä (Euroopan Komissio 2014).
Mielestäni globalisaatio on niin suuri ja monisäikeinen asia, että on vaikea muodostaa lopullista mielipidettä siitä. Toisaalta on vaikea keksiä mitään hyvää asiaa, mistä ei seuraisi jollekin osapuolelle myös jotakin huonoa: Kun jossakin työllisyys nousee, todennäköisesti jossain muualla se laskee. Kun yksi maa kasvattaa vientiään, todennäköisesti se on vallannut markkinoita joltakin toiselta maalta. Kaikessa pitäisi kuitenkin muistaa, että vaikka rahat olisivat tiukalla, on ensisijaisesti välitettävä ihmisistä ja ihmisoikeuksista.
Lähteet:
Euroopan komissio 2014. Globalisaatio, maailmanlaajuistuminen. http://ec.europa.eu/economy_finance/international/globalisation/index_fi.htm 21.4.2016.
Helsingin Sanomat 5.4.2016. Apinavideo ei ole yksittäistapaus - kiihottaminen kansanryhmää vastaan yleistyi vuonna 2015. http://www.hs.fi/lehdistonvapaus/a1459828635441 21.4.2016.
Karjalainen 2.3.2016. Valemedia solvaa ja mustamaalaa, http://www.karjalainen.fi/mielipiteet/mielipiteet/kolumnit/item/99172-valemedia-solvaa-ja-mustamaalaa 21.4.2016.
Monikulttuurinen työyhteisö MOTY 2016. Käsitteet. http://estudio.edupoli.fi/moty/index.asp?bid=111&book=MoTy&id=718&kat=K%C3%A4sitteet. 21.4.2016.
Wikipedia 2015. Kansainvälistäminen ja lokalisointi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansainv%C3%A4list%C3%A4minen_ja_lokalisointi 21.4.2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti