Vuonna 2015 Suomessa asui 229 756 ulkomaan kansalaista (Tilastokeskus 2016a). Tässä tekstissä selvittelen, millaisia eri polkuja ihmiset tulevat Suomeen, avaan eri maahanmuuton termejä ja pohdin, millaisia kysymyksiä maahanmuuttoon liittyy.
Some, lööpit ja arkipuhe tekevät usein mustavalkoisen kahtiajaon me ja ulkomaalaiset. Ketkä me? "Meillä" tarkoitetaan suomalaista kantaväestöä, jolla on Suomessa pitkä asuinhistoria, yhteinen kieli, yhteistä geeniperimää ja uskonto (MOTY 2016), vaikka uskonto ei mielestäni enää yhdistä suomalaisia niinkuin ehkä vuosikymmeniä aiemmin. Mielestäni on hyvä, että on olemassa määritelmiä kuten "kantaväestö", koska monessa tilanteessa se helpottaa keskustelua. En kuitenkaan pidä vastakkainasettelusta tai jonkun asian tai piirteen yleistämisestä koko kantaväestöön. Kenestäkään ei ulkonäön perusteella voi sanoa, onko hän suomalainen vai ulkomaalainen - onhan Suomen kansalaisuus myönnetty viime vuosina 8 000-9 000 ulkomaalaiselle vuodessa (Tilastokeskus 2016b).
Kaikkia Suomeen saapuvia voidaan yleisesti kutsua maahanmuuttajiksi. Tällöin ei oteta kantaa tulon syyhyn. Syitä tulla Suomeen on kuitenkin lukuisia ja viime aikoina esillä ovat olleet pakolaiset. Suomi on vastaanottanut pakolaisia usean vuosikymmenen ajan pakolaiskiintiöllä, joka oli vuodesta 2001 lähtien 750 pakolaista vuodessa. Vuosina 2014-15 määrää nostettiin Syyrian sodan vuoksi 1050 henkilöön (Maahanmuuttovirasto 2016a). Turvapaikkaa voi hakea vain Suomen rajojen sisällä. Syitä myöntää turvapaikka ovat uhka joutua vainotuksi poliittisen mielipiteen, kansallisuuden, uskonnon, alkuperän tai johonkin yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi. Kun hakemus on tehty, hakija siirretään vastaanottokeskukseen odottamaan turvapaikkapäätöstä (Maahanmuuttovirasto 2016b).
Kun pakolainen saa myönteisen päätöksen hakemukselleen, saa hän oleskeluluvan ja kuntapaikan jostakin suomalaisesta kunnasta. Viranomaisten toimia, joilla henkilö yritetään saada sopeutumaan Suomeen, sanotaan integroimiseksi eli kotouttamiseksi. Kotouttamisesta on säädetty laki ja kotouttamistoimien kirjo voidaan määrittää kolmeen tasoon: sosiaaliseen, tiedolliseen ja toiminnaliseen. Sosiaalinen kotouttamisen taso tarkoittaa psykososiaalisen tilanteen vahvistamista. Konkreettisesti se voi tarkoittaa esimerkiksi vertaisryhmän järjestämistä. Tiedollinen kotouttaminen pitää sisällään kieli- ja kulttuuriopinnot sekä erilaiset neuvonnat. Näillä taidoilla maahanmuuttajan on helpompi toimia yhteiskunnassa ja päästä töihin. Erilaiset kerhot ja liikuntaryhmät sisältyvät toiminnalliseen kotouttamiseen (MOTY 2016).
Mielestäni ketään ei voi väkisin kotouttaa, vaan kotouttamistoimien ihanteellinen lopputulos olisi ihmisen itsekokema kotoutuminen - tunne siitä, että on kotona. Kotoutuminen eli integroituminen vaatii siis ihmisen oman motivaation sopeutua uuteen ympäristöön. Maahanmuuttaja, kunta ja työvoimatoimisto laativat maahanmuuttajalle - siis sekä turvapaikan saaneille että muusta syystä tuleville - kotoutumissuunnitelman, jossa kartoitetaan maahanmuuttajan ja mahdollisesti hänen perheensä kotoutumista tukevat ja estävät asiat. Tavoitteena on oppia uuden yhteiskunnan edellyttämiä taitoja, mutta ylläpitää myös piirteitä maahanmuuttajan omasta kulttuurista (MOTY2016).
Jos ihminen on tullut Suomeen yksin esimerkiksi lähtömaan vaikean tilanteen takia, saattaa hän haaveilla perheen saamisesta luokseen. Tällöin voidaan käynnistää perheenyhdistämisprosessi. Prosesseissa ollaan aiemmin jouduttu pahoihin ristiriitatilanteisiin johtuen siitä, että perhe on joissakin maissa paljon laajempi käsite kuin Suomessa. Vuonna 2009 Maahanmuuttovirasto linjasi, etteivät isovanhemmat kuulu perheeseen (MOTY 2016). Perheeseen lasketaan siis alle 18-vuotiaan lapsen vanhemmat, alle 18-vuotias naimaton lapsi, aviopuoliso tai rekisteröity kumppani ja tietyin edellytyksin avopuoliso ja kasvattilapsi. Perheenyhdistämisprosessin aikana henkilöä, joka yrittää saada perheenjäsentään Suomeen, kutsutaan perheenkokoajaksi (Kotouttaminen 2016).
Perheenyhdistämisprosessi on hyvin monimutkainen ja joissakin tapauksissa vaarallinen, koska lähtömaassa olevan perheenjäsenen on itse toimitettava hakemuksensa Suomen edustustoon, jonne matka saattaa olla pitkä ja vaarallinen. Hakemus liitteineen on täytettävä suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi (Kotouttaminen 2016b), mikä edelleen hankaloittaa hakemuksen tekoa ja saattaa vaatia kääntäjän palkkaamista. Jos perheenyhdistämispäätön on myönteinen, ilmoittaa Maahanmuuttovirasto siitä Suomessa olevalle hakijalle. Lähtömaassa odottava henkilö puolestaan saa tiedon edustustolta. Samalla hän saa oleskelulupakortin. Matka Suomeen maksetaan yleensä itse (Kotouttaminen 2016c).
Täytyy kuitenkin muistaa, että suurin osa maahanmuuttajista on muita kuin pakolaisia. Suomeen tullaan myös työn ja rakkauden perässä, ja toisaalta samoista syistä lähtee myös paljon suomalaisia muihin maihin. Siirtolaisuus on vanha termi, ja ainakin itselleni tulee mieleen satojentuhansien suomalaisten lähtö Amerikkaan töiden perään 1860-luvulta alkaen (Edu 2010). Siirtolainen tarkoittaa henkilöä, joka tulee maahan tekemään töitä aikeenaan jäädä maahan pysyvästi. Tilastoissa siirtolaiseksi luokitellaan ainakin vuoden ulkomailla ollut henkilö. Siirtolaista ei pidä sekoittaa siirtotyöläiseen, koska siirtotyöläinen tulee maahan vain tilapäisesti töiden takia (MOTY 2016). Mielestäni erään vanhan pianonsoitonopettajani päätyminen Suomeen on hieno esimerkki siirtolaisuudesta. Hän kertoi tulleensa aikoinaan Suomeen ihan vain opiskelijana ja turistina tutustumaan Sibeliukseen. Hän ihastui Suomeen niin paljon, että hakeutui pian tänne töihin ja on tähän mennessä asunut täällä jo kymmeniä vuosia sekä saanut Suomen kansalaisuuden.
Mielestäni maahanmuuttopolitiikassa erilaiset rajaukset ovat järkeviä, jos niille on riittävät perusteet - ymmärrän esimerkiksi sen, ettemme voi alkaa muuttamaan omaa perhekäsitystämme vain pakolaistilanteen ja perheenyhdistämisprosessien vuoksi. Byrokratiaa pitäisi kuitenkin vähentää tai ainakin helpottaa, koska tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta, jos sodan keskellä elävä perheenisä joutuu ostamaan kääntämispalveluita, viisumeita ja muita todistuksia perheenyhdistämisprosessin alkamiseksi. Tuollaiset esteet myös eriarvoistavat ihmisiä ja varmasti on niitäkin, joilla perheenyhdistämisprosessin aloitus ei onnistu juuri varattomuuden takia. Eniten pakolaistilanteessa huolettavat lapset. Mielestäni jokaisella lapsella on oikeus saada vanhempansa tai sisarensa luokseen. Suomi ei ole humanitäärisessä eikä taloudellisessa kriisissä, joten meillä ei ole mielestäni mitään perusteita kieltää lapselta oikeutta oikeaan perheeseensä.
Olen viime aikoina ajatellut todella paljon pakolaisilmiötä, koska olen menossa haastatteluun syksyn asiakastyön harjoittelua varten ja toivon voivani suorittaa harjoittelun yksin maahan tulleiden lasten parissa tai vastaanottokeskuksessa.
Toivottavasti tästä tekstistäni on jollekin samanlaista konkreettista hyötyä kuin itselleni - tuli kerrattua ja selvennettyä monta asiaa, jotka saattaisivat muuten mennä keskenään sekaisin!
Lähteet:
Kaikkia Suomeen saapuvia voidaan yleisesti kutsua maahanmuuttajiksi. Tällöin ei oteta kantaa tulon syyhyn. Syitä tulla Suomeen on kuitenkin lukuisia ja viime aikoina esillä ovat olleet pakolaiset. Suomi on vastaanottanut pakolaisia usean vuosikymmenen ajan pakolaiskiintiöllä, joka oli vuodesta 2001 lähtien 750 pakolaista vuodessa. Vuosina 2014-15 määrää nostettiin Syyrian sodan vuoksi 1050 henkilöön (Maahanmuuttovirasto 2016a). Turvapaikkaa voi hakea vain Suomen rajojen sisällä. Syitä myöntää turvapaikka ovat uhka joutua vainotuksi poliittisen mielipiteen, kansallisuuden, uskonnon, alkuperän tai johonkin yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi. Kun hakemus on tehty, hakija siirretään vastaanottokeskukseen odottamaan turvapaikkapäätöstä (Maahanmuuttovirasto 2016b).
Kun pakolainen saa myönteisen päätöksen hakemukselleen, saa hän oleskeluluvan ja kuntapaikan jostakin suomalaisesta kunnasta. Viranomaisten toimia, joilla henkilö yritetään saada sopeutumaan Suomeen, sanotaan integroimiseksi eli kotouttamiseksi. Kotouttamisesta on säädetty laki ja kotouttamistoimien kirjo voidaan määrittää kolmeen tasoon: sosiaaliseen, tiedolliseen ja toiminnaliseen. Sosiaalinen kotouttamisen taso tarkoittaa psykososiaalisen tilanteen vahvistamista. Konkreettisesti se voi tarkoittaa esimerkiksi vertaisryhmän järjestämistä. Tiedollinen kotouttaminen pitää sisällään kieli- ja kulttuuriopinnot sekä erilaiset neuvonnat. Näillä taidoilla maahanmuuttajan on helpompi toimia yhteiskunnassa ja päästä töihin. Erilaiset kerhot ja liikuntaryhmät sisältyvät toiminnalliseen kotouttamiseen (MOTY 2016).
Mielestäni ketään ei voi väkisin kotouttaa, vaan kotouttamistoimien ihanteellinen lopputulos olisi ihmisen itsekokema kotoutuminen - tunne siitä, että on kotona. Kotoutuminen eli integroituminen vaatii siis ihmisen oman motivaation sopeutua uuteen ympäristöön. Maahanmuuttaja, kunta ja työvoimatoimisto laativat maahanmuuttajalle - siis sekä turvapaikan saaneille että muusta syystä tuleville - kotoutumissuunnitelman, jossa kartoitetaan maahanmuuttajan ja mahdollisesti hänen perheensä kotoutumista tukevat ja estävät asiat. Tavoitteena on oppia uuden yhteiskunnan edellyttämiä taitoja, mutta ylläpitää myös piirteitä maahanmuuttajan omasta kulttuurista (MOTY2016).
Jos ihminen on tullut Suomeen yksin esimerkiksi lähtömaan vaikean tilanteen takia, saattaa hän haaveilla perheen saamisesta luokseen. Tällöin voidaan käynnistää perheenyhdistämisprosessi. Prosesseissa ollaan aiemmin jouduttu pahoihin ristiriitatilanteisiin johtuen siitä, että perhe on joissakin maissa paljon laajempi käsite kuin Suomessa. Vuonna 2009 Maahanmuuttovirasto linjasi, etteivät isovanhemmat kuulu perheeseen (MOTY 2016). Perheeseen lasketaan siis alle 18-vuotiaan lapsen vanhemmat, alle 18-vuotias naimaton lapsi, aviopuoliso tai rekisteröity kumppani ja tietyin edellytyksin avopuoliso ja kasvattilapsi. Perheenyhdistämisprosessin aikana henkilöä, joka yrittää saada perheenjäsentään Suomeen, kutsutaan perheenkokoajaksi (Kotouttaminen 2016).
Perheenyhdistämisprosessi on hyvin monimutkainen ja joissakin tapauksissa vaarallinen, koska lähtömaassa olevan perheenjäsenen on itse toimitettava hakemuksensa Suomen edustustoon, jonne matka saattaa olla pitkä ja vaarallinen. Hakemus liitteineen on täytettävä suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi (Kotouttaminen 2016b), mikä edelleen hankaloittaa hakemuksen tekoa ja saattaa vaatia kääntäjän palkkaamista. Jos perheenyhdistämispäätön on myönteinen, ilmoittaa Maahanmuuttovirasto siitä Suomessa olevalle hakijalle. Lähtömaassa odottava henkilö puolestaan saa tiedon edustustolta. Samalla hän saa oleskelulupakortin. Matka Suomeen maksetaan yleensä itse (Kotouttaminen 2016c).
Täytyy kuitenkin muistaa, että suurin osa maahanmuuttajista on muita kuin pakolaisia. Suomeen tullaan myös työn ja rakkauden perässä, ja toisaalta samoista syistä lähtee myös paljon suomalaisia muihin maihin. Siirtolaisuus on vanha termi, ja ainakin itselleni tulee mieleen satojentuhansien suomalaisten lähtö Amerikkaan töiden perään 1860-luvulta alkaen (Edu 2010). Siirtolainen tarkoittaa henkilöä, joka tulee maahan tekemään töitä aikeenaan jäädä maahan pysyvästi. Tilastoissa siirtolaiseksi luokitellaan ainakin vuoden ulkomailla ollut henkilö. Siirtolaista ei pidä sekoittaa siirtotyöläiseen, koska siirtotyöläinen tulee maahan vain tilapäisesti töiden takia (MOTY 2016). Mielestäni erään vanhan pianonsoitonopettajani päätyminen Suomeen on hieno esimerkki siirtolaisuudesta. Hän kertoi tulleensa aikoinaan Suomeen ihan vain opiskelijana ja turistina tutustumaan Sibeliukseen. Hän ihastui Suomeen niin paljon, että hakeutui pian tänne töihin ja on tähän mennessä asunut täällä jo kymmeniä vuosia sekä saanut Suomen kansalaisuuden.
Mielestäni maahanmuuttopolitiikassa erilaiset rajaukset ovat järkeviä, jos niille on riittävät perusteet - ymmärrän esimerkiksi sen, ettemme voi alkaa muuttamaan omaa perhekäsitystämme vain pakolaistilanteen ja perheenyhdistämisprosessien vuoksi. Byrokratiaa pitäisi kuitenkin vähentää tai ainakin helpottaa, koska tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta, jos sodan keskellä elävä perheenisä joutuu ostamaan kääntämispalveluita, viisumeita ja muita todistuksia perheenyhdistämisprosessin alkamiseksi. Tuollaiset esteet myös eriarvoistavat ihmisiä ja varmasti on niitäkin, joilla perheenyhdistämisprosessin aloitus ei onnistu juuri varattomuuden takia. Eniten pakolaistilanteessa huolettavat lapset. Mielestäni jokaisella lapsella on oikeus saada vanhempansa tai sisarensa luokseen. Suomi ei ole humanitäärisessä eikä taloudellisessa kriisissä, joten meillä ei ole mielestäni mitään perusteita kieltää lapselta oikeutta oikeaan perheeseensä.
Olen viime aikoina ajatellut todella paljon pakolaisilmiötä, koska olen menossa haastatteluun syksyn asiakastyön harjoittelua varten ja toivon voivani suorittaa harjoittelun yksin maahan tulleiden lasten parissa tai vastaanottokeskuksessa.
Toivottavasti tästä tekstistäni on jollekin samanlaista konkreettista hyötyä kuin itselleni - tuli kerrattua ja selvennettyä monta asiaa, jotka saattaisivat muuten mennä keskenään sekaisin!
Lähteet:
Edu 2010. Suuren siirtolaisuuden kolme muuttoaaltoa. http://www.edu.fi/lukiokoulutus/historia_ja_yhteiskuntaoppi/historian_kurssit/kansainvaliset_suhteet_hi3/siirtolaisuus/suuren_siirtolaisuuden_kolme_muuttoaaltoa 19.4.2016.
Kotouttaminen 2016c. Päätöksen jälkeen http://www.kotouttaminen.fi/kotouttaminen/pakolaisten_vastaanotto/perheenyhdistaminen/paatoksen_jalkeen 19.4.2016.
Kotouttaminen 2016. Perheenyhdistäminen. http://www.kotouttaminen.fi/kotouttaminen/pakolaisten_vastaanotto/perheenyhdistaminen 19.4.2016.
Kotouttaminen 2016b. Hakemuksen tekeminen. http://www.kotouttaminen.fi/kotouttaminen/pakolaisten_vastaanotto/perheenyhdistaminen/hakemuksen_tekeminen 19.4.2016.
Kotouttaminen 2016b. Hakemuksen tekeminen. http://www.kotouttaminen.fi/kotouttaminen/pakolaisten_vastaanotto/perheenyhdistaminen/hakemuksen_tekeminen 19.4.2016.
Kotouttaminen 2016c. Päätöksen jälkeen http://www.kotouttaminen.fi/kotouttaminen/pakolaisten_vastaanotto/perheenyhdistaminen/paatoksen_jalkeen 19.4.2016.
Maahanmuuttovirasto 2016a. Kiintiöpakolaiset. http://www.migri.fi/turvapaikka_suomesta/kiintiopakolaiset 19.4.2016.
Maahanmuuttovirasto 2016b. Turvapaikan hakeminen. http://www.migri.fi/turvapaikka_suomesta/turvapaikan_hakeminen 19.4.2016,
Maahanmuuttovirasto 2016b. Turvapaikan hakeminen. http://www.migri.fi/turvapaikka_suomesta/turvapaikan_hakeminen 19.4.2016,
Monikulttuurinen työyhteisö MOTY 2016. Käsitteet. http://estudio.edupoli.fi/moty/index.asp?bid=111&book=MoTy&id=718&kat=K%C3%A4sitteet. 18.4.2016.
Tilastokeskus 2016a. Väestö.
http://tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html#ulkomaidenkansalaiset. 18.4.2016.
Tilastokeskus 2016b. Suomen kansalaisuuden saaneet. https://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/suomen-kansalaisuuden-saaneet. 18.4.2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti