Muutama vuosi sitten olin lasteni kanssa Mukulakadulla. Siellä oli sillä hetkellä töissä kaksi somalitaustaista naista, joiden kanssa olin jo aiemminkin jutellut. Niin kuin nyt, silloinkin jääkiekon MM-kisat olivat käynnissä ja muistan ikuisesti käymämme keskustelun. Molemmat heistä kertoivat innoissaan ajatuksiaan suomalaisesta urheilusta ja etenkin jääkiekosta. "Toivottavasti Suomi voittaa" toinen sanoi ja toinen nyökytteli. He eivät suinkaan tehneet noin koska paikalla oli kantasuomalainen. Ymmärsin, että somalinaiset saattavat porukalla lastensa kanssa katsoa jääkiekkoa. Toivoin tuolla hetkellä, että kaikki etenkin tästä etnisestä ryhmästä ennakkoluuloisesti ja loukkaavasti puhuvat olisivat voineet olla kärpäsinä katossa kuuntelemassa keskusteluamme ja näkemässä naisten innostuneet kasvot jääkiekosta puhuttaessa. Olin saattanut itsekin aiemmin ajatella somalialaisia naisia hiljaisiksi ja ujoiksi, mutta tuolloin tuo ennakkoluulo sai väistyä ja kiinnostuin heidän kulttuuristaan todella.
Somalit ovat yksi Suomen suurimmista ulkomaalaisryhmistä. Vuonna 2015 somaleita asui Suomessa runsaat 7 200 (Tilastokeskus 2016) kun taas kaiken kaikkiaan somalitaustaisia ihmisiä on Suomessa noin 16 000 (Suomen somalialaisten liitto 2015a). Ensimmäiset somalit tulivat Suomeen 1980-luvun lopulla sekä vuonna 1991 Somalian sisällissodan alettua. Tuolloin suurin osa somaleista tuli Neuvostoliitosta, koska he olivat olleet siellä töissä tai opiskelemassa maiden lämpimien välien ansiosta. Ensimmäiset Suomeen tulleet somalit olivat korkeasti koulutettuja ja kirjoitustaitoisia, mutta myöhemmin tulleiden pakolaisten joukossa oli myös kirjoitus- ja lukutaidottomia (Somaliliitto 2015).
Somalian historia ulottuu kauas, sillä Somaliassa sijaitsevasta Putmaan alueesta on löydetty kirjoituksia jo muinaisen Egyptin ajalta. Alueen asukkaat ovat olleet paimentolaisia,nomadeja, jotka ovat tehneet kauppaa roomalaisten ja arabien kanssa ja liikkuneet paikasta toiseen (Suomen somalialaisten liitto 2015b). Somalian valtauskonto, islam, sai alkunsa hieman aiemmin 600-luvulla profeetta Muhammadin vaikutuksesta ja perinteinen käsitys islamin syntypaikasta on Arabian niemimaa, vaikka asiasta ei täysin tarkkaa tietoa ole (Hämeen-Anttila 2012, 15). Jo 700-luvulla islam oli levittäytynyt nykyisen Somalian alueelle ja vakiinnuttanut asemansa siellä (Suomen somalialaisten liitto 2015b).
Haastattelin tätä kirjoitusta varten ystäväni Haliman äitiä, 51-vuotiasta Mariamia (nimet muutettu), joka saapui Suomeen vuonna 1992 miehensä ja esikoislapsensa kanssa. Pyysin ensin Halimaa haastateltavakseni, mutta 23-vuotiaan Haliman mielestä hän on "liian suomalainen" kertomaan mitään Somaliasta - eihän hän ole koskaan edes käynyt Somaliassa. Hän ehdotti haastateltavaksi äitiään, Mariamia. Haastattelu tapahtui heidän kotonaan Joensuun Rantakylässä. Vein Mariamille tuomisena itse leipomiani mustikkamuffinsseja, joista Mariam oli hyvin otettu. Hän sanoi, että niitä syödään illalla koko perheen kesken.
Keskustelumme poukkoili aika lailla koko haastattelun ajan, koska en kokenut sopivaksi mennä omien mielessä olevien kysymysten mukaan, vaan halusin, että tilanne on vapaamuotoisempi. Minulla ei ollut kysymyksiä kirjoitettuna, ja osan aiemmin mielessä olleista kysymyksistä unohdin ja joitakin kysymyksiä tuli mieleeni vasta haastattelutilanteessa. Aluksi Mariam kertoi hieman historiastaan. Hänen vanhempansa jäivät Somaliaan ja ovat sittemmin kuolleet - äiti kuoli yli kymmenen vuotta sitten sairauteen ja samoin isä viime vuonna. He olivat kuitenkin tiiviisti yhteydessä puhelimella. Somaliaan jäi myös Mariamin veli, joka myöhemmin on asunut useassa eri maassa ja lopulta asettunut Englantiin ja perustanut siivousyrityksen. Mariam on naimisissa ja hänellä on 4 lasta, joista nuorin on 11-vuotias. Hänen miehensä käy tällä hetkellä töissä ja elättää perhettä. Sen lisäksi Mariamin 2 vanhinta lasta - mukaan luettuna Halima - ovat työelämässä ja auttavat perhettä, kuten somalikulttuuriin kuuluu. Kysyin Mariamilta, olivatko hänen vanhempansa aikoinaan yrittäneet päästä Suomeen, mutta jäin hieman epätietoiseksi siitä, oliko perheenyhdistämistä ollenkaan yritetty. Mariam sanoi, että vanhempien saaminen Suomeen oli mahdotonta.
1990-luvulla somaleita tuli Suomeen myös perheenyhdistämisen perusteella, mutta 2010-luvulla säännöksiä on tiukennettu ja nyt perheenyhdistämisprosessit ovat hankalia. Somalialaisen on perheenyhdistämisen vuoksi käytävä hoitamassa asioita joko Keniassa tai Etiopiassa, joissa lähimmät Suomen edustustot sijaitsevat (Ssuomen somalialaisten liitto 2015a).
Mariam puhuu mielestäni todella hyvää suomea, vaikka hän ei tunnekaan kaikkia sanoja. Ihmettelin, miten hän on oppinut suomea siitäkin huolimatta, että hän on ollut lähes koko Suomessa olonsa ajan kotiäitinä ja puhunut somalia miehensä ja lastensa kanssa. Mariam kertoi, että hän oli alkanut puhua suomea heti tultuaan tänne 90-luvun alussa. Silloin hän oli ollut innokas oppimaan. Myöhemmin hän oppi suomea päiväkodissa ja koulussa käyvien lastensa kautta, koska lapset alkoivat vähitellen puhua keskenään myös suomea somalin kielen ohella. Mariam on ollut myös työkokeilussa, jossa puhuttiin vain suomea. Mariamin mies osaa suomea todella hyvin, koska hän on puhunut sitä niin paljon töissä. Oma käsitykseni oli, että somalinaiset eivät välttämättä osaa suomea sen takia, että viettävät aikaa vain kotona ja ovat yhteydessä vain toisten somalien kanssa. Mariam sanoi, että moni hänen ikäisistään ei osaa suomea kovin hyvin ja isommat lapset saattavat hoitaa esimerkiksi kauppa-asiat. Mariam kuitenkin sanoi, että nuoret somalit ovat paljonkin tekemisissä myös kantasuomalaisten kanssa, minkä takia monet nuoret ovat sekä hyviä puhumaan suomea että eteviä koulussa. Mariam kertoi, että vaikka heillä näkyy televisiossa myös kansainvälisiä kanavia, katsovat he päivittäin myös suomenkielisiä ohjelmia kuten uutiset. Myös haastatteluhetkellä televisio oli auki ja jokin suomalainen ohjelma oli menossa.
Mielestäni Mariam on persoonana hyvin rauhallisen ja onnellisen oloinen nainen. Sanoinkin hänelle "sinä näytät onnelliselta". Mariam sanoi, että hän on onnellinen, koska hänellä on lapsia ja osa jo töissäkin. Käsitin myös, että erityisesti viime aikoina iloa koko perheen elämään on tuonut isän pääsy polvileikkaukseen, jolla pitkään vaivanneet kivut saatiin loppumaan. Tiesin jo etukäteen, että sekä somalikulttuuriin ja moniin muihin islaminuskoisiin kulttuureihin liittyy suuri äitiyden arvostaminen. Vaikka yleisesti saatetaan ajatella, että huntu päässä kulkevat somalinaiset ovat miestensä alistamia, todellisuudessa naiset hallitsevat elämää kotona. He huolehtivat lapsista, perheestä ja kodin siisteydestä. Hennatut kädet ovat somalinaisten keskuudessa yleisiä, koska sillä halutaan viestiä tehokkuudesta: hennaaminen vie aikaa ja se tehdään vasta kun kodin työt on ensin hoidettu (THL 2015). Myös Mariamin kädet olivat haastatteluhetkellä hennatut.
Hunnun pitäminen taas on yleistynyt somalien keskuudessa vasta 1980-luvulla sotien myötä kun uskonnollisuus Somaliassa tiukentui. Suurin osa Suomessa asuvista somalinaisista käyttää huntua, mutta tausta sille on uskonnon merkityksen kasvu uuteen asuinmaahan tulleiden somalinaisten elämässä (Tiilikainen 2005, 141). Tunnistan tuon ilmiön, koska minusta ei ole koskaan tuntunut niin suomalaiselta kuin ollessani ulkomailla.
Olin melko varma lähtiessäni Mariamin luo Rantakylään, että tyhjin vatsoin minun ei siellä anneta olla. Olin oikeassa, sillä hän tarjosi minulle ihan lämpimän ruuan teen kera! Ihailin ensimmäisenä astioita ja koristeellista lasista teekuppia. Mariam kertoi hänen ystävänsä tuoneen teekuppeja Somaliasta. Kysyin ruokaillessamme, millainen suhde Mariamilla on suomalaisiin ruokiin. Mariam sanoi tietävänsä muutamia perinteisiä ruokia kuten lanttukukko, karjalanpiirakka, hernekeitto ja mämmi, vaikkei niitä kotona syödäkään. Tosin äkkiä Mariam korjasi, että Halima on tehnyt karjalanpiirakoita Joensuun Monikulttuurisuusyhdistys JoMonin ruokatapahtumassa ja tuonut kotiin maisteltavaksi. Minulle jäi kuitenkin epäselväksi, oliko Mariam maistellut muita mainitsemiaan ruokia. Minulle Mariam tarjosi liha-riisiruokaa, jonka lisänä oli vähän salaattia ja keitettyjä vihanneksia. Annos näytti aika paljon sellaiselta, mitä itsekin saattaisin tehdä. En olisi arvannut tuota annosta somalialaistyyppiseksi. Lihan maku oli kuitenkin hyvin voimakkaan mausteinen, hieman makeakin. Mariam kertoi ruuan olevan somalialaistyyppinen ruoka, mutta myönsi, että Joensuussa on vaikea tehdä täysin somalialaista ruokaa, koska tarvittavia mausteita ei ole ja esimerkiksi pavut ovat kalliita. Hän sanoi ostavansa usein kanaa ja perunaa, koska se on edullista. Somaliassa puolestaan peruna on hyvin harvoin käytetty raaka-aine. Koska Mariam on muslimi, hän ei syö koskaan sianlihaa, vaan jauhelihakin on aina naudan tai kalkkunan jauhelihaa. Mariam myös sanoi naurahtaen, että hänen on vaikea erottaa, mikä on suomalainen tai somalialainen ruoka, koska hän on asunut Suomessa niin kauan ja tottunut käyttämään juuri perunaa ja muita täällä helposti ja edullisesti saatavia raaka-aineita. Tee oli valmistettu mustasta pussiteestä, mutta siihen oli lisätty sokeria, kanelia ja maitoa.
Asun itse Karsikossa ja olen ihmeissäni, ettei lasteni päiväkodissa ole ainuttakaan tummaihoista. Ylipäänsä Karsikossa on käsitykseni mukaan hyvin vähän maahanmuuttajia, vaikka alueella on paljon myös kaupungin vuora-asuntoja. Mielestäni on huono asia, jos maahanmuuttajat keksittyvät vain tietyille asuinalueille ja samaa mieltä on myös Mariam. Hän sanoi, että kantasuomalaisiin on hänen pihapiirissään vaikea saada minkäänlaista kontaktia, koska heitä ei yksinkertaisesti ole. En tiedä, olisiko kuitenkin liian "julmaa" ripotella maahanmuuttajaperheitä ympäri ämpäri, koska uskon samantaustaisten myös helpottavan Suomessa asumista. Toisaalta se voi vaikeuttaa tai estää kokonaan kotoutumisen.
Hallitus laatikin vuonna 1997 maahanmuutto- ja pakolaispoliittisen ohjelman, jossa se kehotti kuntia estämään asuinalueiden eriytymistä. Hallitus myös määräsi, että sosiaalisia asuntoja myöntäessään kuntien pitäisi välttää etnisten lokeroiden syntymistä ja edistää kaupunginosien etnistä monimuotoisuutta. Kaikki suurimmat kaupungit ovat ottaneet nämä hallituksen ohjeet osaksi paikallisia kotouttamisohjelmiaan (Open society foundations 2014, 76). Helsingin Kaupunki kuitenkin nimesi yhdeksi ongelmaksi vapautuvien asuntojen tasaisemmalle jakautumiselle sen, että eniten asuntoja vapautuu juuri niiltä alueilta, joissa on keskimääräistä enemmän maahanmuuttajia. Toisaalta myös maahanmuuttajat itse kokevat helpoimmaksi asuinpaikaksi sellaisen, jossa on jo entuudestaan paljon maahanmuuttajia. Ulkomaalaisten asuttamilla alueilla rasismi on varmaankin vähäisempää maahanmuuttajan näkökulmasta, eikä hän välttämättä tule ajatelleeksi esimerkiksi kotoutumiseen liittyviä vaikeuksia (Open society foundations 2014, 77). Kuulostaa siltä, että suvaitsevaisempi kantasuomalaisten asenne, vielä himpun verran kovemmat yritykset saada maahanmuuttajat jakautumaan tasaisesti eri kaupunginosiin ja maahanmuuttajan oma ymmärrys asuinpaikan merkityksestä saisivat yhdessä tilanteen paranemaan. Olisin varsinkin omien lasteni kannalta iloinen, jos omassa kaupunginosassamme olisi enemmän etnistä monimuotoisuutta.
Kummeksun usein keskustelua musliminaisten alistamisesta. Kun olen lukenut kirjoja islamilaisesta kulttuurista, mielestäni hunnun käyttö ja naisten ja miesten erilaiset tehtävät perustellaan selkeästi. Suomessakin naisten ja miesten töiden sulautuminen enemmän ja enemmän yhteisiksi on aivan viime aikojen ilmiö. Itsekin olen pikemminkin "vanhanaikainen" nainen ja helposti jätän miehen hoidettavaksi esimerkiksi lampun vaihtamisen tai sellaiset tehtävät, jossa tarvitaan ruuvimeisseliä. Minun myös odotetaan huolehtivan suurimmasta osasta lasten asioita. Mariamin tytär Halima on kertonut, että hänen mielestään on täysin väärä käsitys, että miehet alistaisivat naisia - hän on joskus puhunut siitä hyvin kiihtyneeseenkin sävyyn. Naiselle voi olla kunnia-asia, ylpeyden aihe, pukeutua huntuun ja hoitaa kotiasiat niin hyvin kuin vain voi. Mariam ei ottanut asiaan kovin jyrkkää kantaa, mutta myönsi, että hänenkin on vaikea ymmärtää esimerkiksi naisten menemistä töihin lasten ollessa ihan pieniä tai naisten ja lasten liikkumista myöhään yksin ulkona. Siksi hän sanoi myös suhtautuvansa ymmärtäväisesti siihen, mitä somalien tavoista ajatellaan.
Kysyin Mariamilta, onko hänellä mitään harrastusta. Hän sanoi hymyillen, että lähes kaikki aika menee kotona siivotessa, ruokaa laittaessa ja auttaessa lapsia. Vähänä vapaa-aikanaan hän tapaa muita somalinaisia ja ompelee. Ompelen itsekin mielelläni, joten kysyin heti, onko Mariamin päällä oleva asu itse tehty. Se vaaleanruskea, hieman kimaltavakankainen asu ei ollut itse tehty, mutta Mariam näytti kaksi muuta vastaavanmallista mekkoa, jotka hän oli itse ommellut. Mariam kutsui asuaan nimellä baati. Hänen mukaansa monet somalinaiset käyttävät baatia kotona ja ulos lähtiessään pukevat baatin päälle jilbab-asun, joka peittää ihmisen hiuksista varpaisiin, jättäen kasvot kuitenkin näkyville. Osa somalinaisista käyttää jilbabin sijaan niqabia, joka peittää myös kasvot. Mariam ei ainakaan myöntänyt, että hänelle olisi koskaan huudeltu vaatteista esimerkiksi kaupassa käydessä, mutta hän sanoi, että ihmiset tuijottavat usein. Tässä kohti hän myös sanoi olevansa innoissaan siitä, että halusin haastatella häntä, koska kukaan kantasuomalainen ei koskaan pyydä häneltä apua tai neuvoa esimerkiksi paikkaa etsiessä tai ole muutenkaan kiinnostunut hänestä. Mielenkiintoinen pointti mielestäni!
Mariam oli kovin kiinnostunut lapsistani ja hän olisi toivonut minun ottavan lapset mukaani vierailulle. Olin kuitenkin sopinut haastattelupäivän juuri sellaiselle päivälle, jolloin lapset ovat hoidossa. Ihan hyvä niin, koska yksin pystyin keskittymään haastateltavaani. Mariam kuunteli mielellään, kun kerroin lasteni tanssi- ja musiikkiharrastuksista. Kerroin hänelle, että olin 4 vuotta lasteni kanssa kotona, ennen kuin lähdin takaisin opiskelemaan. Siihen hän sanoi "hyvä tyttö" - hänhän oli aiemmin keskustelussamme myöntänyt ihmettelevänsä, miten vauvakin saatetaan laittaa päiväkotiin. Mariam kertoi, että hänen lapsensa eivät kuopusta lukuunottamatta ole olleet päiväkodissa.
Minun oli aika lähteä, mutta koska olimme juuri puhuneet lapsista, oli Mariamilla kova hinku löytää jotain, mitä voisin viedä lapsilleni. Sanoin, että heillä on jo niin paljon kaikkea, mutta Mariam kuitenkin antoi mukaani keksejä ja mekon, joka on kuulemma hänelle liian pieni. Hän sanoi, että voisin ommella lapsilleni jotain mekon kankaasta.
Halasin Mariamia kiitokseksi lähtiessäni. Se oli hieno kohtaaminen!
Lähteet:
Tilastokeskus 2016. Väestö http://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html. 11.5.2016
Suomen somalialaisten liitto 2015a. Somalialaiset Suomessa. http://somaliliitto.fi/somalialaiset-suomessa/. 11.5.2016.
Suomen somalialaisten liitto 2015b. Historia. http://somaliliitto.fi/historia/. 12.5.2016.
Tiilikainen, M. 2005, Arjen Islam, Somalinaisten elämää suomessa. Vantaa. Dark Oy,
Hämeen-Anttila, J. 2012. Islamin miekka - Idän ja lännen konfliktien historia. Helsinki. Otava.
Open Society Foundations 2014. Somalit Helsingissä. https://www.opensocietyfoundations.org/sites/default/files/somalis-helsinki-fin-20140623.pdf. 13.5.2016

